Pohjatyökurssi

Eilen oli viimeinen koulutuskerta ennen joululomaa, ja harjoittelimme hihnakäytöstä, luoksetuloa eteen sekä seuraamisen käännöksiä, joissa meinasikin pää mennä pyörälle, kun pyörimme Verdin kanssa ympyrää :-) Rauhoittumista harjoittelemme aina koulutuskerran lopuksi, mikä ei tällä kertaa meinannutkaan onnistua. Taisi Verdi tietää, että rauhoittumisen jälkeen oli tiedossa maistuvia joululahjoja kaikille koirille :-)

Hihnassa kulkeminen sujuu Verdin kanssa jo paremmin. Palkitsemme Verdiä, kun se kulkee vierellä ja usein kulkeekin nätisti pitkiä matkoja välillä haistellen ja välillä palkkiota odottaen :-) Silloin tällöin hihna kiristyy ja pysähdymme, joskus taas pysähtelemme useamminkin, kun Verdi on erityisen innostunut ja malttamaton. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa :-)

Ulkoilu on siis helpottunut, ulos lähteminen sitä vastoin vaikeutunut. Kun Verdi huomaa, että alamme vetää lenkkivaatteita päälle, se innostuu aivan täysin. Välillä ei pukemisesta ja hihnan laittamisesta meinaa tulla mitään, kun Verdi innostuneena hyppii ja pomppii ympäriinsä. Joskus joudummekin riisumaan lenkkivaatteet ja siirtämään lenkkiä, kunnes pukeminen ja hihnan laittaminen onnistuvat paremmin.

Kun ovesta on vihdoin päästy rappukäytävään, seraa hissimatka alakertaan. Aluksi Verdi odotteli hissiä malttamattomana uikuttaen ja tassulla ovea raapien. Ensimmäisinä kertoina erehdyimme luulemaan, että nyt on kova hätä, ja juoksimme pää kolmantena jalkana ulos. Joskus juoksimme jopa läheiselle nurmikentälle asti :-)

Sitten aloimme pyytää Verdiä maahan tai istumaan hississä ja hissiä odotellessa, ja Verdi jaksoikin odottaa maltillisesti. Nyt on odottaminen kuitenkin käynyt liian pitkäveteiseksi, ja Verdi on aikansa kuluksi alkanut purra hihnaa. Hihnaa se puri myös eilen, kun odottelimme koulutuksen alkamista. Taitaa aika käydä pitkäksi, kun on jotain mukavaa tiedossa ja joutuu odottamaan.

Kun Verdi tuli meille, se alkoi ulkoillessa purra hihnaa. Silloin pysähdyimme ja käänsimme sille selkämme, mutta pysähtyminen sopikin Verdille paremmin kuin hyvin, sillä olihan ulkona paljon ihmeteltävää. Kun Verdi päästi hihnan suustaan, kehuimme ja jatkoimme matkaa, ja taas alkoi pureminen. Sitten alkoimmekin aina jatkaa matkaa ripeään tahtiin, kun Verdi otti hihnan suuhunsa, emmekä kiinnittäneet Verdiin mitään huomiota. Hihnan pureminen loppuikin aivan yhtä äkillisesti kuin se oli alkanutkin :-)

Nyt siis jatkamme samaa huomioimattomuutta, eikä ulos pääse tai koulutus ala, ennen kuin hihna on pois suusta. Toivoa vain voi, että pureminen loppuu tälläkin kertaa aivan yhtä äkillisesti :-)

Huomenna lähdemme mummolaan Joulun viettoon ja palaamme vasta Uudenvuoden jälkeen. Verdille paras joululahja taitaakin olla pääsy maaseudun rauhaan ja pitkille metsälenkeille :-) Toivottavasti vaan muistaa olla kilttinä :-)

Verdi tarkkailee, näkyykö ikkunan takana jo tonttuja :-)
.
Tuolla jossain niitä varmasti on..

Enkös näytäkin kiltiltä? Toivottavasti saan paljon lahjoja :-)