Verdi osallistui ensimmäistä kertaa aikuisten koirien luokkaan. Odotetusti oli aluksi innoissaan, kun oli paljon koiria ympärillä ja kaikkien kanssa olisi pitänyt päästä tuttavuutta tekemään. Ei millään malttanut pitää kontaktia, kun olivat toiset koirat niin kiinnostavia. Kehän laidalla odotellessa kuitenkin rauhoittui ja kontaktikin onnistui. Haukkui tosin läheltä ohikulkevia koiria ja liian lähelle uskaltautuvia jopa vihaisen kuuloisesti.
Kehään päästyämme Verdi nojautui odotetusti minuun tuomarin tutkiessa. Vaan tälläpä kertaa alkoikin kimurtelemaan ja kauhukseni sai riuhtaistua itsensä irti näyttelyhihnasta ja lähti juoksemaan kohti toista kehässä olevaa koiraa. Onneksi kuitenkin palasi heti kutsusta luokse ja antoi vastahakoisesti jatkaa tutkimista. Vaan mitä olisikaan tapahtunut, jos ei olisi heti kutsusta palannut, vaan lähtenyt peloissaan juoksentelemaan pitkin kehiä.
Sinisen nauhan odotetusti saimme. Tuomari suhtautui onneksemme ymmärtäväisesti ja oli tyytyväinen, ettei Verdi kuitenkaan murissut, vaan yritti vain väistää. Rakennetta kehui kovasti :-) Sinisten kehässä ei Verdi enää tuomaria väistänytkään ja sijoittui hienosti neljänneksi. Meidän pariarvostelussa punaisen nauhan saanut parimme sijoittuikin ansaitusti ensimmäiseksi. Aikamoinen esiintyjä, kun ei hätkähtänyt edes juosten lähestyvää koiraa :-)
Nyt täytyykin oikein todenteolla alkaa miettimään, kuinka ikinä tulemme selviytymään tilanteista, joissa ei ole aikaa antaa koiran ensin tehdä omaan tahtiin tuttavuutta, vaan lähestytään suoraan edestä, katsotaan silmiin, kumarrutaan ja käydään tutkimaan. Luoksepäästävyydestä taitaakin tulla meille alokasluokan vaiken liike. Valtavasti harjoitusta tarvitaan, ennen kuin uskallan kokeita edes ajatella. Harmi vain, kun on niin vähän Verdille vieraita ihmisiä, joiden kanssa harjoitella säännöllisesti.
Nyt onkin paljon mietittävää ja pohdittavaa. Eniten mietityttää lisääntynyt epävarmuus niin vieraiden ihmisten kuin koirienkin kohtaamisissa. Hetken tuttavuutta tehtyään Verdi ei enää väistä tai hauku vierasta ihmistä ja koiriakin haukkuu vain siihen saakka, kun pääsee tuttavuutta tekemään. Lenkkeillessä koirien ja ihmisten ohitukset onnistuvat tavalliseen tapaan ja isäntäväki pyrkiikin siihen, ettei kohtaamistilanteita pääsisi syntymään. Paljon täytyy miettiä ja pohtia, kuinka toivotuista kohtaamistilanteista saataisiin miellyttävämpiä niin koiralle kuin isäntäväellekin :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti