Päivällä Verdi odotteli malttamattomana, josko ukki palaisi metsältä hirven kappaleita mukanaan. Metsästysonnea ei tällä kertaa ollut, mutta jouluna on varmasti jo pakkanen täynnä lahjoja :-) Hirven verta oli saatavilla kuitenkin ja illalla lähdimme jälkeä vatämään. Edellisillä kerroilla olemme tehneet jäljen tasaiseen maastoon ja tiputtamalla jokaiselle askelmalle tipan verta. Tällä kertaa teimme jo pidemmän jäljen, vaihtelevaan maastoon, yhdellä makauksella sekä veren tiputtelun sijaan kastamalla sienen vereen ja vetämällä sientä perässä.
Illalla olimme jo epäileväisiä jäljestyksen onnistumisesta, sillä tuntui, että laitoimme sieneen liian vähän verta ja sieni vain imi kaiken veren itseensä. Yöllä vieläpä satoi ja aamullakin oli sateista ja tuulista. Metsään lähdimme kuitenkin ja kuljimme sivusuunnasta kohti jälkeä. Jäljen alun Verdi löysi nopeasti, mutta hetken jäi miettimään ja haistelemaan, mihin suuntaan jälki lähtee. Pian kuitenkin löysi oikean suunnan ja sitten mentiinkin vauhdilla kivikkoista mäkeä ylös :-) Makauksen löysi ja merkkasi haistelemalla ja oikeaan suuntaan lähti jälkeä jatkamaan. Ja sieltähän se jäljen loppukin löytyi :-)
Ihmeissämme olimme :-) Illalla olin varma, ettei jälki löytyisi, mutta onneksi lähdimme yrittämään. Vaikea oli pysytellä huomaamattomana liinan toisessa päässä ja hieman taisinkin kannustaa, kun jäljen suunta löytyi ja vielä makauksenkin jälkeen jatkoi nenä kiinni maassa jälkeä pitkin. Lumien tulosta riippuu, pääsemmekö vielä tänä syksynä jälkeä tekemään. Keväällä viimeistään ja sitten taitaakin olla tiedossa jo pidempi jälki ja kaksi makausta :-)
Illalla uni maittoi emännän vanhalla viltillä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti