2.5.2010

Kevään ensimmäinen jälki

Kevään ensimmäinen verijälki tehtiin ohjatussa koulutuksessa. Aamutuimaan suuntasimme Vesankaan ja emäntä tapasi Ricon isäntineen. Pojat tosin eivät päässeet toisiaan tervehtimään, sillä tällä kertaa ei ollutkaan tiedossa aivan tavallinen metsälenkki :-)

Aamupalan ääressä opettelimme suunnistamaan ja karttaa lukemaan sekä kävimme läpi koetta. Jäljestys tapahtui aivan kokeenomaisesti, tosin maastoon jätettiin avomerkinnät ja jäljet tietenkin ennättivät vanheta vähemmän aikaa. Piilomerkintää harjoiteltiin myös.

Aamupäivällä suuntasimme pareittain maastoon ja parit tekivät jäljet toisilleen. Emäntä teki ja opasti jäljen numero 5 ja Verdi jäljesti numeron 6. Jokaisella parilla oli oma kokenut jäljestäjä matkassaan, joka auttoi järjestelyissä. Ensin oli suunnistettava karttaan merkitylle jäljelle, jonka jälkeen jälki suunnistettiin ja avomerkittiin sekä tehtiin omia muistiinpanoja, jotta osaisimme tuomaria opastaa. Kun molemmat jäljet oli suunnistettu ja merkattu, verettiin jäljet, jolloin kokeessa jälki olisi samalla piilomerkitty. Piilomerkinnät voi tehdä myös samalla kertaa kuin avomerkinnät ja saatetaanpa kokeessa myös suunnistaa ja verettää samalla kertaa.


    • Jäljen pituus reilu 360 metriä (kokeessa 900 - 1000 m) 
    • Jäljen ikä noin 4 tuntia (kokeessa vähintään 12 tuntia)

Ruokailun jälkeen käytiin tarkemmin läpi koeviikonlopun etenemistä sekä kokeen sääntöjä ja pääsimme seuraamaan kokeneemman koiran etenemistä jäljellä. Iltapäivällä suuntasimme jäljille ja toinen parista oli opastamassa tuomaria ja keräämässä merkintöjä ja toinen tietenkin jäljestämässä. Ensin näytin Verdille ensimmäisen makauksen ja tiputtelin herkkuja makaukselle. Hyvin Verdi alkoi jäljestää, eikä emmännän tarvinnut edes suuntaa näyttää :-)

Jäljellä Verdi teki pientä siksakkia ja eteni nenä maassa varsin keskittyneenä. Eivät edes kaksi aivan kannoilla kulkevaa vierasta ihmistä menoa haitanneet :-) Kahteen kertaan Verdi rengasti eli oli epävarma siitä, mihin suuntaan jälki jatkuu ja kulki ympyrää jälkeä etsien. Tämä on kuulemma tavallista voittajaluokan koirille, kun jäljessä on katko. Varsin keskittyneesti Verdi teki töitä ja molemmilla kerroilla pääsi takaisin jäljelle. Taisi kehutkin mennä kuuroille korville, kun nenä viuhui pitkin metsiä :-)

Makaukset Verdi löysi hyvin, mutta selvemmin olisi saanut pysähtyä ja jäädä haistelemaan. Kova kiire oli jo jälkeä jatkamaan, mutta kutsuin Verdin vielä makausta haistelemaan ja tiputtelin herkkuja kehujen kera. Kaadolla Verdi toimi varsin mallikkasti. Haisteli sorkkaa ja hetken haisteltuaan alkoi pureskella paljastunutta luuta. Tuomarin mielestä voisimme kuulemma jo ilmoittautua kokeeseen, mutta ehkä on emännän vielä parempi kerätä varmuutta suunnistamiseen ja laskeskella askelparejaan ja Verdikin voisi paremmin malttaa pysähtyä makauksilla. Eikä meillä ole kiire mihinkään, kun ei voittajaluokkaan voida osallistua kuitenkaan. Voidaankin alokasluokan jälkiin kyllästyttyämme järjestää Ricon kanssa aivan omat voittajaluokan kokeet :-)

Iltapäiväkahvilla käytiin läpi koirien jäljestämistä ja sekä koirat että ihmiset pääsivät herkuttelemaan pitkän päivän päätteeksi. Antoisaa päivää ei pieni sadekaan haitannut ja kyllähän aurinkokin välillä pilkahteli. Taitaa Verdille olla kesällä monia jälkiä tiedossa, joten mummolassa voidaan jo alkaa valmistautumaan tulevaan ja ottaa tarvikkeita sulamaan :-)

    2 kommenttia:

    Soile kirjoitti...

    Oho, teillähän oli oikein kunnon koulutus! Mitäs itse tykkäsitte (tiedän kyllä, että koirat tykkää..) hieman erilaista harrastamista kuin agility??

    Verdi kirjoitti...

    Ainakin ohjaajan on vaikeampi pilata koiran suoritusta :-) Kyllä itse tykkäsin. Eihän harjoitellessa tarvitse moneen kertaan jälkeä kulkea. Jos kahdestaan lähteen jälkeä tekemään, niin voihan toinen edellä merkkailla ja toinen perässä verettää. Eikä karttaa ja kompassiakaan välttämättä tarvita :-) Todella hyödyllistä oli kuitenkin kokeenomainen harjoitus, jotta tietää paremmin, mitä tuleman pitää, jos kokeeseen uskaltautuu. Laukaus vain jäi puuttumaan, mikä harmitti joitain osallistujia, kun olisivat ennen kokeeseen menoa halunneet tietää, kuinka koira reagoi. Hyvä neuvo siihen tosin oli, että voihan koiran kanssa mennä koetta katsomaan ja samalla saattaa päästä itsekin kokeessa tuomarin ja oppaan perään kulkemaan.

    Hyvä neuvo oli sekin, että ei kokeeseen kannata harjoittelemaan mennä, kun sen verran arvokasta on kokeeseen osallistuminen verrattuna moneen muuhun koiraharrastukseen. Muutoinhan ei ole kallis harrastus laisinkaan ja kuten jo sanoitkin, koira varmasti tykkää :-) Mukavaa vastapainoa tokoilulle ja agilitylle.