Verdin sairauskertomus

Olen matkan varrella kirjoitellut Verdin päiväkirjaan avoimesti niin iloja kuin surujakin. Tällä kertaa on surujen vuoro, mutta edessä on toivon mukaan vielä paljon myös ilonaiheita :-)

Viikko takaperin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä neljän aikoihin Verdi alkoi hetkittäin kuolata, vapista sekä aristaa selkäänsä ja jalkojaan. Soitin eläinlääkärin päivystykseen, jossa epäiltiin Verdin saavan kipukohtauksia. Eläinlääkäri kysyi, onko Verdi edellisenä päivänä esimerkiksi kaivellut kuoppia ja ajattelin, voisiko Verdi olla satuttanut itsensä edellisen päivän agilityharjoituksissa. Kuolaamista ja vaimeaa vapinaa sisältävät kohtaukset jatkuivat ja yritin etsiä tietoa koiran kivusta.

Aamulla ajoimme ensimmäisenä avautuvalle eläinlääkärin vastaanotolle. Diagnoosiksi Verdi sai aivokalvontulehduksen ja eläinlääkäri neuvoi meitä ottamaan yhteyttä eläinsairaala Aistiin, mikäli Verdin tila huononisi tai pysyisi lääkityksestä huolimatta ennallaan kahden päivän ajan. Eläinlääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan, sillä kohtaukset eivät olleet pitkäkestoisia ja kohtausten välillä Verdi voi hyvin.

Kohtaukset jatkuivat aamupäivän ajan ja päätin ottaa yhteyttä eläinsairaala Aistiin. Saimme ajan neurologille seuraavalle aamulle. Iltapäivällä Verdi sai kuitenkin epileptisen kohtauksen ja lähdimme ajamaan Aistin päivystykseen. Koko ajomatkan Verdillä esiintyi neurologisia oireita, epileptisen kohtauksen jälkeen Verdi ei ollut enää oma itsensä ja perille saavuttuamme Verdi käyttäytyi jopa aggressiivisesti. Eläinsairaalan henkilökunnan noutaessa Verdiä autosta Verdi rimpuili ja pääsi luiskahtamaan hihnastaan. Verdi oli pelokas, ei oma itsensä, kovissa kivuissa, eikä tuntunut tunnistavan isäntäväkeään. Loputtomalta tuntuneen ajan kuluttua isäntäväki kuitenkin onnistui ohjailemaan Verdin nurkassa sijaitsevalle eläinsairaalan takaovelle.

Verdi vietti yön eläinsairaalassa ja aamulla alkoivat neurologin tutkimukset. Yön ja aamun Verdi oli ollut rauhallinen, mutta pelokas ja omissa maailmoissaan. Päivän aikana Verdille tehtiin neurologinen tutkimus, otettiin verinäytteitä, aivosähkökäyrää, magneettikuvat sekä aivoselkäydinnestenäyte. Magneettikuvista selvisi, että Verdin aivoissa on tapahtunut muutoksia alueella, joka vaikuttaa muistiin ja käytökseen. Neurologin mukaan on mahdotonta arvioida, mistä muutokset johtuvat ja ovatko muutokset pysyviä. Mahdollisia syitä muutoksiin voivat olla verenkiertohäiriö, myrkytys tai erittäin harvinainen epilepsian muoto, joka on vaikeasti hoidettavissa.

Myrkytyksen ollessa kyseessä Verdi tulisi toipumaan ja mikäli aivosoluja ei olisi tuhoutunut, Verdi tulisi palautumaan ennalleen. Tämän tiedon valossa toivoisin, että kyseessä olisi ollut myrkytys, vaikka toki myrkytyksen mahdollisuus herättääkin monia kysymyksiä. Mistä Verdi olisi voinut myrkkyä saada? Voisiko toivuttuaan saada samaa myrkkyä uudelleen? Verenkiertohäiriön ollessa kyseessä on neurologin mukaan mahdotonta arvioida, mistä verenkiertohäiriö voi johtua. Harvinainen ja vaikeasti hoidettavissa oleva epilepsian muoto aiheuttaa voimakkaita epileptisiä kohtauksia ja on vähiten toivottu diagnoosi.

Rodun kannalta on hyvä uutinen, etteivät epäillyt diagnoosit ole perinnöllisiä sairauksia. Isäntäväen mieltä huojentaa myös tieto, ettei kyseessä ole tarttuva sairaus.

Lääkitykseksi Verdi sai kahta epilepsialääkettä, kortisonia sekä kipulääkettä mahdollisten epileptisten kohtausten varalle. Iltaa vasten lähdimme ajamaan kotia kohti, torkkuva potilas matkassa :-) Olisimme tietenkin toivoneet, että olisimme saaneet Verdille diagnoosin ja ennusteen. Olimme kuitenkin erittäin onnellisia, että Verdi on saanut parasta mahdollista hoitoa ja saamme Verdin kotiin. Matkalla eläinsairaalaan olimme nimittäin jo luopua toivosta ja yritimme parhaamme mukaan valmistautua rakkaimmasta ystävästä luopumiseen.

Kotona Verdi on voinut päivä päivältä paremmin. Verdin käytös ja muisti ovat tuntuneet pysyneen ennallaan ja muistaapa poika jopa asioita, joita ei välttämättä edes niin tarvitsisi :-) Toki Verdi on väsynyt ja tokkurainen, mutta päivä päivältä virkeämpi ja vauhdikkaampi. Lääkitys janottaa, nälättää, pissattaa ja väsyttää. Eilen saimme neurologilta tiedon, että voimme alkaa vähentämään toista Verdin epilepsialääkkeistä. Hän oli oikein iloinen, ettei neurologisia oireita ole esiintynyt ja Verdi voi päivä päivältä paremmin :-)

Elämä Verdin kanssa on opettanut meille paljon. Viimeisimmän opetuksen ansiosta osaamme entisestään arvostaa terveitä päiviä ja yhteisiä hetkiä. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei tule alkaa varomaan tai murehtimaan tulevaa, vaan elää päivä kerrallaan ja nauttia yhteisistä hetkistä. Kuten Verdikin tekee :-)