Huolta, surua ja murhetta

Keskiviikkona illalla Verdin masu oli löysänä. Illalla ruoka ja lääkkeet annettiin tavalliseen tapaan, sillä lääkityksen aloittamisen jälkeen Verdin masu on ajoittain ollut löysänä ja parantunut aivan itsestään. Yöllä Verdi kuitenkin alkoi ripuloida ja oksentaa. Luultavasti oli saanut ulkoillessaan sopimatonta suuhunsa. Yritin antaa Verdille masua rauhoittavaa lääkettä, mutta lääkekään ei pysytellyt masussa. Vesi kuitenkin maistui Verdille.

Aamulla vesikään ei maistunut ja Verdi vaikutti kovin väsyneeltä ja voimattomalta. Eläinlääkärin vastaanotolla Verdin vointi heikkeni ja rintaontelokuvista selvisi, että Verdi on saanut oksennusta oikeanpuoleiseen keuhkoonsa ja kehittymässä on keuhkokuume. Kuume nousi nopeasti, mutta suureksi onneksemme alkoi illan tullen vähitellen laskemaan.

Pitkän päivän Verdi vietti nesteytyksessä. Milloin lämpimän peitteen alla, milloin kahden lämpimän peitteen alla, milloin kostean ja viileän peitteen alla, milloin tutkimuksissa ja milloin lisähappea saaden. Lääkärit ja hoitajat vierailivat Verdin luona kuumemittareineen ja stetoskooppeineen, toivat lääkettä, tutkivat silmiä ja ikeniä, puristelivat nesteytyspussia ja keskustelivat keskenään. Vasta illan tullen kertoivat isäntäväelle, kuinka kovin huolissaan hekin olivat olleet.

Yön Verdi vietti kotihoidossa. Yski kovin ja kuume alkoi nousemaan, mutta aamua kohden lähti lämpö jälleen laskemaan. Aamulla vesi ja riisivelli maistui :-) Hurja määrä lääkkeitäkin on pysytellyt masussa.

Verdi on ollut todella reipas poika :-) Kovin raskas syksy on ollut niin Verdillä kuin isäntäväelläkin. Kuinka tuntuukin, että kaikki suru ja murhe sattuu aina samaan syssyyn. Onneksemme Verdin vointi on kohentunut ja kuumekin on pysytellyt aisoissa. Toivon mukaan Verdi voimistuu päivä päivältä :-)